Mun mielestä VOL. 1

Hopsistakeikkaa ja terve muksut! Iso, paha Niksusetä päätti taas avata sanaisen arkkunsa ja kertoa mikä tällä hetkellä vituttaa - nimenomaan, eihän mulla ole muita purkamisaiheita kun vitutus ja ärsyyntyneisyys. No, ilonenkin osaan olla mutta se tunnetila vaatii kyllä vastapuolilta niin pirusti töitä että huhheijaa.

Aloitetaan siitä, että kirjoitan tätä tekstiä iPad Airillani joten erikoisempia efektejä tai kuvia ei tule - toisaalta, koskas niitä tulisikaan? Täytyy sanoa että tämä iPad on pilannut sosiaalisen elämäni oikeassa elämässä, tai onko mulla koskaan sellaista ollutkaan? Tuntuu että joka tilanteessa kun mahdollista, kaivan iPadin kassista ja jos en keksi parempaa tekemistä niin alan pelaamaan jotain ja sekös vie kaiken ajan - satun nimittäin pelaamaan sellaisia pelejä joihin jää väkisin koukkuun. 

Toinen, todennäköisesti tällä hetkellä eniten ärsytystä aiheuttava asia on se, että mulle tullaan sanomaan kuinka jokin asia tai kertomani juttu blogissani ei pidä täysin paikkaansa - mitä hittoa? Mä olen tietääkseni maininnut asiasta ja siitä, etten pyri tekemään tästä mitään asiapitoista blogia vaan kirjoitan asioista, jotka MUN MIELESTÄ ovat avautumisen arvoisia - huomaa painotus, en hae kirjoituksiini mistään koskaan mitään täysin faktapohjaa vaan kirjoitan oman tietotaitoni pohjalta - jos ei kelpaa, en pakota lukemaan. Tottakai otan mielelläni palautetta vastaan, mutta mun mielestä palautetta ei ole tämänkaltaiset asiat: "Sun blogis on täyttä paskaa", "Sä et tiedä yhtään mitä kirjoitat" tai paras "Onko sun elämäs noin huonoa?", huhhu oikeasti. Vaikka mä täällä blogissani jakaisin asioita jotka sattuu vituttamaan, tietääkseni se ei tarkoita sitä, ettei elämässäni ole hyviäkin asioita - en vain ole sellainen ihminen jolle on helpompaa jakaa hyviä asioita. Sama pätee kappaleissani, olen useasti kuullut sanottavan että kappaleideni ilmapiiri on angstista ja surullista, enkä kyllä kielläkään sitä. Olen vain todennut helpommaksi tavaksi jakaa asioita hieman surullisella sävyllä, unohtamatta kuitenkaan hyviä puolia.

Jos nyt jotain hyviä puolia täytyy sanoa, sanon vaikka sen että kouluhommat sujuu hyvin ja yksityiselämäni rullaa hyvällä painolla. Olen myös iloinen siitä, että musiikkiurani on lähdössä enso vuonna uuteen nousuun ja hienoja, isoja juttuja on tulossa.

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiasta, saatteko te paljon negatiivista palautetta ja miten puratte sitä?

Kuka Muu Muka?

Hellurei ja hellät tunteet, mukulat! Pitkästä aikaa bloggerin äärellä ja seuraava teksti sisältää enemmän kuin asiaa - tai sitten ei, who cares? Joka tapauksessa, elämä hymyilee ja koulu sujuu ja yksityiselämäkin rullaa, ei huolia siltä saralta. Halusin joka tapauksessa jakaa jotain kanssanne ja päätin löpistä niitä näitä nimittäin kuka muu muka tekee näin?

Aloitetaan vaikka musaprojektista, se on saanut uutta potkua siipiensä alle ja ensi vuonna panen isot rattaat pyörimään, tämä loppuvuosi vielä hiotaan kaikki loppusuoralle ja sitten tosiaan ensi vuonna niin sanotusti 'räjäytetään pankki'. Itsekin oikein innolla odotan kuinka pääsen puskemaan uutta materiaalia ulos!

Toinen mainittava on korvan venytysprojekti joka n. 2 vuoden jälkeen on 2 milliä vaille valmis, eli 20mm (2 senttiä), tätä venytysprojektia olen jo pienestä asti haaveillut ja vasta nyt, täysi-ikäisenä saanut sen "suoritettua", olen ylpeä itsestäni.

Jaah, mitäpä muuta? Kyselkää!

#MYSELF

Hyvää päivää rakkaat (ja vähemmän rakkaat) lukijani! Olen jälleen palannut - pitkästä aikaa - blogimaailmaan ja Nollakolme on herätetty henkiin pitkän kesän jälkeen! Älkää huoliko, asenne - ikävä kyllä - ei ole muuttunut ja aion edelleen pysyä yhtä kriittisenä kaikkea ja kaikkia vastaan. Hauskaa tulee olemaan - ainakin minulla - ja jatkossa tekstiä tulen suoltamaan väh. 1 kerta / viikko, halusiteppa tai ei.

Mitäs minulle kuuluu? Hmm.. opiskelut rullaa ja yksityinen elämäkin siinä sivussa. Rahaa ei paljoa ole vaan eipä tuo haittaa, oppii pärjäämään vähällä. Ajattelinpa nyt teidät päästää vähän helpommalla enkä kirjoittele pitkiä litanioita tekstiä vaan aloitan sen ensi kerralla!

Suomen tunnetuin bloggari.. tai ei?

Hmm.. Tätä mä olen pitkään miettinyt, voiko yksinkertaisesti jauhamalla blogissa jollain lailla menestyä? Ei, en tarkoita tällä sitä, että mainostaa tuotteita ja sitä kautta tienaa, ei ei ei. Vaan tarkoitan, voiko pelkällä kirjoittamisella jollain tasolla menestyä? Rahallisesti, julkisuudella tms..? En tiedä.

Mä oon miettinyt myös, jos voi - millaista se olisi? Miltä tuntuisi jos omaa blogia luettaisiin vaikkapa 10.000 kertaa päivässä ja seuraajia olisi vaikka 500.000, olisko se siistiä? Oisko se siistiä, että sua tultas kadulla repimään hihasta ja pyytämään nimmaria ja sua kutsuttas Bloggari-Niksuksi, esimerkiksi?

Hmm.. Joo, olishan se siistiä että kirjoituksilla olis lukijakuntaa - mut toisaalta, edesauttaako tunnettu blogi saamaan esimerkiksi työpaikkaa, harrastusta tms.?

Tässä teille lukijoille lista kysymyksiä, voitte vastata joko tänne, Facebookkiin tai Ask.fm:iin!

1. Voiko pelkällä bloggaamisella (EI vlogeilla) menestyä?
a. rahallisesti?
b. tunnettavuudella?
c. jotenkin muuten?

2. Miltä blogin avulla saatu maine tuntuisi SINUSTA?

3. Mitä mieltä olet, onko tällä hetkellä tunnetut bloggarit rikkaampia TAI elämäniloisempia kuin me, tavalliset tallaajat?

#KutsuMua

Koulukiusaaminen - tai kiusaaminen ylipäänsä - on aivan perseestä, eikä asiaa muuta sen muoto, olkoon fyysistä tai sanallista - kumpikin sattuu. Minä tiedän sen ja moni muu tietää sen, minä olen kokenut kumpaakin ja niin on moni muukin - kasvattiko se meitä ihmisinä? Kasvattiko se kiusaajia ihmisinä? Jaa-a.

Joka tapauksessa kiusaaminen pitäisi saada loppumaan, pitäisi. Miksikö sanoin pitäisi, miksikö en sanonut että kiusaamisen pitää loppua? Koska sitä ei pystytä lopettamaan, sitä en pysty minä etkä edes sinä lopettamaan - halusit tai et, kiusaaminen on periaatteessa yhtä vanha asia kuin elämä - sitä on ollut aina ja mikä pahinta, sitä tulee olemaan aina.

Kukaan tai mikään voima tai taho - poliisi, lääkäri, opettaja, nuoriso-ohjaaja - ei pysty lopettamaan kiusaamista mutta pystyy ennaltaehkäisemään, joka sekin on jo paljon. Jos infoamalla saadaan 100 kiusaajasta karsittua pois 50, tällöin kiusaamiselta välttyy 50 ihmistä - pikku hiljaa siis. Vaan ei se aina niin mene.

Harmi vain, siinä vaiheessa kun kiusaaja ei tajua kiusaavansa - esimerkiksi vittuilu, pieni töniminen, suunsoitto ja 'leikkimielinen' haukkuminen voivat jonkun mielestä olla pahoja asioita ja pahimmillaan aiheuttaa esimerkiksi traumoja - vaikkei kiusattu sitä näyttäisi. Sama pätee myös "tietoisessa" kiusaamisessa, kiusattu koulupäivän ajan yrittää olla normaali ja BOOM, kotiin päästessä räjähtää valtavaan itkuun ja käpertyy omaan sänkyynsä - sitäkö me halutaan? Sitäkö kiusaajat haluavat? Miksi?

Takas Ekaa Kertaa!

Huhhei, siitä onkin liian pitkä aika kun viimeksi tänne kirjoitin, joten nyt on tehtävä asiaan muutos - uusi blogiteksti. Jos jotain kiinnostaa, mihin mun aikani on kulunut - olen haaveillut jo liikaa ja rakennellut pilvilinnoja siitä, kuinka jonain päivänä voisin olla yksi Suomen tunnetuimmista bloggareista, eli yhtä arvostettu kuin vloggarit - hehe. Vaan, jos tahti ja tekstin taso pysyy yhtä paskana, ei toivoakaan - ei todellakaan.

Mutta, ennen kuin itsesääli tarttuu liikaa - kerronpa vähän kuulumisia. Aloitetaan vaikka siitä, että 10.7 tosiaan astuin täysi-ikäisyyden porteista sisään, ja spoilerina teille, ala-ikäisille lukijoille, se ei oikeasti tunnu yhtään erilaiselta - ei se, että saat kaupasta ulos melkein mitä vaan eikä sekään, että pääset ravintoloihin. OK, aluksi se oli hemmetin hienoa ja hauskaa - innostus laantui mitä kolmessa tai neljässä päivässä, että repikääs siitä.

No mitäpä muuta tässä unentokkurassa voisi kertoa.. hmm.. Aivan, aloitin 5.8 Nuoriso- ja Vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon Koulutuskeskus Salpauksessa, Lahessa. Huomioikaa Lahessa, ei Lahdessa.. Heh, fiksut tajuaa. Enivei, mahtavaa porukkaa ja heti ensimmäisenä päivänä sain uusia kavereita - paljon. Taitaapi jokunen luokkalainen asua myös ihan naapuritaloissa..

Palaan asiaan pian, virkeämpänä. Nyt - öitä!

Nollakolmosen Palauteboxi vol. 1

Heissan jälleen, pitkästä aikaa. Ajattelin nyt koota kaikki kommentit sekä vastaukset yhteen postaukseen - jotta muutkin kuin asianomaiset näkevät ne, ei ainakaan tähän mennessä ole vielä tullut sellaista palautetta mihin en haluaisi vastata. No, pidemmittä puheitta - LETS DO IT!

”täytyy sanoa että vaikuttaa hyvältä! itseäni kiinnostaa musiikki älyttömästi ja haaveena tehdä edes yksi biisi alusta loppuun vaan en oo vielä onnistunut.. ja harvoin löytyy nykyään tän teinimassa blogeilun seasta oikeesti mielenkiintosia blogeja ja odotan innolla miten tämä blogi lähtee käyntiin. Tykkäsin aloituksesta kovasti!”

Oikein paljon kiitoksia. Kyllä vain, yritän erottua siitä teinimassasta (toivottavasti erotun jatkossakin), enkä toistaiseksi aio lähteä mukaan videoblogi-hommiin, ellei sitten musiikkivideoita tai jollain tavalla musiikkiin kytkeytyneitä ideoita synny - siihen asti, kuten nytkin, mennään tekstiversiona. Oikein mahtava myös kuulla jos tekstini tosiaan on mielenkiintoista, se antaa lisäpuhtia tehdä tätä lisää - rehellisesti sanottuna, luulin blogini olleen floppi.

"Kiva blogi jota ainaki ite tykkäsin lukea!”

Toivottavasti tykkäät lukea jatkossakin - hehe. Ei vaineskaan, kiitoksia kovin! Lupaan kyllä käydä sinunkin blogissasi pyörähtämässä aina silloin tällöin - Peace! 

"Hyvältä vaikuttaa! :) rohkeasti vaan uutta tekstiä, hyvin kirjoitat. Bloggaamisesta ei kannata turhaa stressiä ettei siitä tuu sitä kuuluisaa pakkopullaa.. Nimim. Kokemusta on! Kirjoittaa sillon kun siltä tuntuu - vaikka sitten kerran vuodessa :D”

Kouluruotsi oli pakkopullaa, mikään muu ei todellakaan voi yltää samalle - paitsi jatko-opinnon pakkoruotsi.. Ei vaan, kiitosta vain! En mä näe tarpeelliseksi stressata asioista joita kirjoitan, katsos kun kirjoittaa rehellisesti - mitäs siinä on stressattavaa? Heh, mutta jees - yritän kyllä kirjoittaa useammin kuin kerran vuodessa.

"Hyvää ja sujuvaa tekstiä! :) Good!"

No mitäs muuta voi olettaa, kun on muusikko ja äidinkieli Suomi? Heh, no ei kai. Kiitosta vain - aluksi tosiaan pelottikin "mitäs jos kukaan ei tajua??" - mutta hyvä kuulla että tekstiäni ymmärretään! Thanks!

"Aivan mahtava postaus :D Oon ajatellu just samalla tavalla, että Suomalaiset ei tunnu olevan ikinä mihinkään tyytyväisiä, aina valitetaan kaikesta mahdollisesta :) Muutenkin mukavan oloinen blogi sulla, kirjoitat tosi koukuttavasti, ja sen takia sulta jaksaa lukea pitkiäkin tekstejä :)"

Suomalaiset ovat idiootteja - no eikä olla. Hyvä että 'sieluntovereitakin' löytyy Blogger-maailmasta(kin), niitä löytyy nimittäin paljon IRL-elämästäkin - hyvä vai huono, päättäköön Herra sen? Mutta kiitos, olenkin vähän viekas kirjoittaja ja niin - koukuttava!

"Jotenki tosi harvoin näkee tän tyylisiä musablogeja, mutta tää sai kyllä oikeesti kiinnostumaan! Sulla on kyllä niin asenne kohillaan, ei voi ku ihailla. Hyvältä kuulosti muuten sun biisit Mikserissä. Jään seuraamaan. :)"

Asenneongelma mulla lähinnä lienee - no ei, ei kai. Kiitos, todella mahtava kuulla että biisit natsaa - omasta mielestäni ne ovat suoraan sanottuna ihan paskoja - khehe. No, uutta tulee! KIITOS!

PSST. Seuratkaa Facebookissa: http://www.facebook.com/weevirallinen ja Instagramissa @Peruswee

 

Pitkä Kuuma Kesä

Kyllä vain, kyllä vain, se on kesä ja kuumuus taas - yllättikö? Välillä oikein laittaa naurattamaan tämä, varsinkin suomalaisten, tyytymättömyys säähän - on joko liian kylmä tai liian kuuma, koskaan ei ole hyvä - miksi ei? Tänä kesänä kyseinen tyytymättömyys on tullut ihmisistä esille varsin hyvin, nimittäin;

Hitto kun on kuuma, voisi jo tulla viileämpi..
Hitto kun on kylmä, voisi jo tulla kuumempi..

Milloin sitten ihmisten mielestä olisi hyvä? Ei kai milloinkaan, jos ihmisten mielipiteistä vedettäisiin jotain johtopäätöksiä. Itse nautin kesästä, vaikka yöt välillä ovatkin tuskastuttavia - on kuuma, hiostava ja hiki virtaa kuin Niagara, mutta sehän kuuluu vain kesään. Talvella sitten taas voivotellaan, kun kämpästä ei löydy tarpeeksi peittoja tai villasukkia ja on niin v*tun kylmä - huoh.

Nohnoh, toinen tykkää tyttäristä ja toinen äideistä, makuasioista ei saa kiistellä. Vaan onhan kesällä mahtava myös pukeutua erilailla, pääsee käyttämään ja näyttämään niitä useita t-paitojakin, joita talvella kukaan harvemmin näkee - myös esimerkiksi kauppaan lähteäkseen ei tarvitse erikseen pukeutua, senkun heittää sandaalit jalkaan ja let's menox.

No juu, pieni avautuminen jälleen - palataan astialle iloisemmissa merkeissä!

"Miks' Sä Oot Tollane?"

Aika usein sitä kuulee, varsinkin musiikkipiireissä, toisten mollausta ja suoranaista vittuilua toisille tekijöille. Se on ihan normaalia, muissakin kuin musiikkihommissa, mutta silti siihen joskus kyllästyy ja itsekin pääsee hiukan "vittuuntumaan", silti sen ei pidä todellakaan antaa lannistaa tai mollaamisen ei pidä olla syy lopettamiseen.

Ajattelinpa siis vähän avautua, ja ei - tämä ei ole sitä maankuulua angstia, vaan tämä on minun mielipide ja vastaus asiaani - vihaa tai rakasta. Omalla kohdalla olen sattunut huomaamaan sellaisen asian kuin kateus, se lienee suurin syy vittuilulle - nimittäin 98% minua mollaavista ihmisistä ei itse tee räppiä saatika mitään muutakaan musiikkia, vaan ovat valtavirran mukana meneviä joille kaikki uusi ja jokseekin erilainen on "paskaa". Okei, en itsekään pidä kaikista artisteista, bändeistä tai kokoonpanoista - en silti näe mitään syytä soittaa siitä suuta, antaa jokaisen tehdä sitä mitä haluaa ja kas kummaa, jonain päivänä kyseisetkin ihmiset voivat olla huipulla, ja aivan varmasti silloin nostan hattua.

Olen itse sen verran kauan tehnyt musiikkia, siten olen jo lähestulkoon "turtunut" kyseiseen suunsoittoon ja siihen, ettei keikoillani välttämättä ole loppuunmyytyä - mitä sitten? Pääasiahan koko hommassa on se halu, halu tehdä ja luoda sitä, eikä sitä taitoa tai innostusta katsota siitä onko joka keikalla 10 vaiko 100 ihmistä, eihän? Väitän jopa, että jokainen aloitteleva artisti aloittaa sieltä pari henkilön keikalta, mutta sieltä noustaan - poislukien nämä "hittinikkarit" joiden ensimmäinen lohkaisukin päätyy suoraan YleX:n TOP-10 listan ykköseksi, ei siinä mitään - hyvä heille. Itse en koe tarvetta edes yrittää samaan, enkä kyllä pääsisikään. Minun yhtäkään kappaletta ei ole kuunneltu edes yli 1000 kertaa eikä kaikkien kappaleiden yhteiskuuntelumääräkään ylitä sitä, tai jos ylittää - todella rimaa hipoen, edelleen - mitä sitten? Jos olisin kuuntelujen tai rahan perässä, olisin jo vuosia sitten lopettanut. Vaan minkä perässä minä sitten olen? Intohimon, eikä sitä mitata myydyillä levyillä, myydyillä keikoilla, biisien kuuntelukerroilla tai edes jaetuilla nimmareilla - ei, ei todellakaan, se mitatataan sillä mikä hakkaa minun vasemmassa rinnassa - sydämmellä.


Ajattelin myös koota alle muutaman kysymyksen, joita minulle esitetty ja joihin olen yleensä vastannut näin:

Miksi teet noin paskaa musiikkia?

- Musiikkini voi olla paskaa, entäs sitten? Tee itse ensin, tule sitten kommentoimaan. Ei räppääminen tai yleensäkään musiikinteko ole helppoa eikä kukaan ole seppä syntyessään. Vaikka olenkin tehnyt tätä kohta 6 vuotta, ei se tarkoita sitä että edelleenkään tekisin jokavuotisen Kesähitin taikka olisin Summer Up:in halutuin esiintyjä - ei, ei todellakaan. Minulle riittää vuodessa ne parikymmentä keikkaa ja usko tai älä, kehityn koko ajan, treenaan koko ajan. Teen läpimurron kun teen, tai en tee. Eikä se, että biisini soisi radioissa muuta asiaa että musiikkini olisi edelleen paskaa. Vielä kahdenkymmenen vuodenkin päästä biisini voivat olla paskoja, mutta huomaa - taistelutahto. Kehitystä tapahtuu, pikkuhiljaa. Hiljaa hyvä tulee.

Et osaa edes räppää!?

- En osaa välttämättä räpätäkään, en ainakaan niin hyvin kuin esikuvani Brädi. Vaan, jokaisen ulosanti on uniikki ja sitä ei pidä mollata, toisen mielestä paska flow voi olla toisen mielestä todella tekninen, katsos kun makuasioista ei voida kiistellä. Silti, hion koko ajan myös omaa ulosantiani ja ehkä se jonain päivänä myös miellyttää sinua, vaikka tarkoitukseni ei olekaan miellyttää ketään - ei edes itseäni.

Lopeta jo toi paska!!?

- En näe tarvetta. Lopetan vasta siinä vaiheessa kun näen sen ajankohtaiseksi. Vanha sanontahan kuuluu; Siinä vaiheessa kun kukaan ei jaksa vihatakaan, lopeta.

Harrastuksena Musiikki

Olen niin kunnostautunut harrastelija, että päätin pyhittää kokonaisen blogipostauksen minun muutamalle tärkeälle harrastukselle, niitä ei ole paljoa mutta pidän niistä senkin edestä.

MUSIIKKI

Musiikki, tuo minun lempiharrastus - harrastus nimenomaan, en sillä vielä ainakaan ole tienannut, ja tekisin sitä silti vaikka tietäisinkin etten koskaan tule tienaamaan. Vuonna 2008 hankin ensimmäisen räppilevyni joka oli Ezkimon "Vaan Ämsee" niminen, tuolloin en vielä tajunnut suomiräpistä paljoakaan vaan yleisesti ihmettelin, miten sanat voivat rimmata niin hyvin ja että miten sellaisia taustoja tehdään. Päätin tutustua kyseiseen musiikkilajiin tarkemmin ja tarkemmin, ja silloin tajusin saman kuin Cheek tajusi "Profeetat" kappaleessaan: "Kuunneltiin frendin huonees Jay-Zeetä, kunnes tajusin ettei pelkkä diggarina olo riitä" ja täten aloin itse opettelemaan räppäämistä ja rimmailua.

Vielä 6 vuoden jälkeenkään en voi sanoa olevani hyvä räppäri, mutta kehittynyt sitten vuoden 2008, edelleen kehittyen. Lähes joka päivä, aamuin illoin, kirjoittelen jotain uutta ja treenailen vanhoja. Se tuo jonkunlaista rauhaa, jonkunlaista irtautumismahdollisuutta oikeasta elämästä - täten pystyn luomaan paperille sellaisen maailman, missä minun mielestäni olisi mahtava asua - jossa kukaan ei kiusaisi ketään, jossa mikään ei vaivaisi meitä, ei sinua eikä edes minua. Koska oikeassa elämässä kyseinen toiminta on mahdottomuus, on se siis ns. "pakko" luoda omasta mielikuvituksesta.

Kappaleideni aiheet vaihtelevat päästä päähän, ilosta suruun ja toisinpäin. Joka tapauksessa, oli aihe mikä hyvänsä - kerron aina ainakin suurimman osan faktoja, en koe tarvetta luoda biisejä joissa jokainen sana, jokainen rivi olisi valetta - ei sillä hyödy mitään, paitsi hetkellistä nautintoa kun joku luulee että menee paremmin kuin oikeasti menee, tai sitä surua kun joku luulee että menee huonommin kuin menee. Itse asiassa, en myöskään ymmärrä ylenpalttista itsekehun ja kirosanoja viljelyä kappaleissa, ne alkavat lopulta tuntumaan "turhalta" ja ehkä jopa aikaisemmin hyvästä kappaleesta tuleekin rehellisesti sanottuna paska - ja sehän ei ole mukavaa, ei.

No mutta, listaanpa tähän - kuten aikaisemmin - tärkeimmät pointit musiikistani:

• Aloitin vuonna 2008, kiitos EZKIMO
• Artistinimeni on Jii-Wee
• Mikseristä sekä SoundCloudista löytyy pieni osa kappaleistani.
• Kerron kappaleissani asioista, joista tiedän.

Lahest' Ilman Deetä

Lainatakseni esikuvani, Brädin kappaleesta "Kotona" lainia; "Se on Lahest' ilman deetä, voisit tarkistuttaa kuulos", korkkaan virallisen blogini auki. En ole itse kauhean taitava tai aktiivinen bloggari, mutta pyrin ainakin kerran vuodessa kirjoittelemaan elämästäni ja sen vaiheista - edes kerran vuodessa, hehe.

Ensimmäisessä tekstissä on varmasti suotavaa, ellei jopa pakollista, kertoa itsestään ja mahdollisesti blogistaan jotakin - en aio siis erottua massasta, kerta aion näin tehdä itsekin. Aloitetaanpa vaikka siitä, niin kliseisestä aiheesta kuin ikä; Olen vielä huomisen 17-vuotias, täytän torstaina (10.7.) 18 vuotta, joka ainakin itselleni on yksi elämäni tärkeimmistä päivistä - eikä pelkästään sen takia, että tulee vapauksia käydä baareissa ja Alkossa - vaikka tietysti nekin ovat osa sitä päivää. Vaan siksi että saan vihdoin päättää KAIKISTA asioistani itse ja saan siten myös allekirjoittaa omat paperini, onhan se jo aika paljon.

Seuraavaksi varmaan haluatte tietää, missä asun ja mitä teen? En mitään erikoista, asun tällä hetkellä Lahessa ja aloitan elokuussa opiskelut Salpauksessa, aion valmistua nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, koska se on monen monen monta vuotta ollut minun unelmani ja VIHDOINKIN sain mahdollisuuden toteuttaa kyseisen unelman ja totta vieköön, niin aionkin tehdä. Vaikka opiskelu olisi rankkaa, vaikka välillä ottaisi nuppiin - en aio luovuttaa, olen jo yhden alan jättänyt kesken ja perkele, en tosiaan aio enää tehdä niin.

Ehkä yksi ratkaiseva tekijä tähän päätökseen oli AMMATTISTARTTI, jonka kautta sain lisäinfoa ja tsemppausta valitsemalleni tiellä - toisaalta, tutustuin myös uusiin, mahtaviin ihmisiin joista sain toivottavasti loppuelämäkseni jonkinlaisia kavereita sekä tutustuin Kouvolassa toimiviin järjestöihin, firmoihin sekä yhteisöihin - hyvä tietää niitäkin, vaikken enää Kouvolassa asu. Hupsista, Kouvolasta tulikin mieleen - olen siis asunut aikaisemmin melkein koko ikäni Kouvolassa, Korialla, Tornionmäessä ja Inkeroisissa - ja no, 18 vuottahan siinä meni että kyllästyin. No ei vaineskaan, on Kouvola hyvä paikka asua jos tykkää betonista.. Hehe.

Hmm.. Olen tosissaan huono keksimään kirjoitettavaa, enkä halua kirjoittaa mitään liian "asiapitoista" blogia, joten lienee parasta lopettaa tämä kirjoitus tähän. Listaan loppuun vielä tärkeimmät kohdat tekstistä, koska tiedän etteivät kaikki jaksa saatika vaivaudu lukemaan koko bloggausta.

• Niko, kutsumanimi Niksu.
• Olen tehnyt musiikkia muutaman vuoden.
• Asun tällä hetkellä Lahessa, aiemmin Kouvolassa.
• Aloitan opiskelut elokuussa Salpauksessa.
• Aion valmistua nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi.
• Täytän torstaina 10.7. 18 vuotta.
• Olen toteuttanut muutaman unelmani jo.