PÒKEMON GO

Kyllä vain, kyllä vain.. Tänään - vain tänään - aiheena Pókemon GO! Niinpä, mikäs muukaan? Blogi on ollut "kuolleena" ties kuinka kauan ja meikäperkele herää bloggaamaan jostain Pokemonista, ei hyvin mene ei.. No, lets do this!

Ihan alkuun, ettei kelleen "pokenistille" tule mielipahaa, pakko sanoa että onhan Niantic (kirjotinko sitä ees oikein) tehnyt jotain oikein.. En muista tai varmaan edes tiedä toista peliä, joka olisi ollut viikossa maailmalla näin kovassa "haipissa". Parasta (ja pahinta) tässä oli se, että peli oli Suomessa(kin) yksi pelatuimmista jo ennen Euroopan virallista julkaisua - kokeileppa ite perässä. 

Pelihän muistuttaa idealtaan paljon Ingressiä & Shadow Citiesiä, jotka molemmat hyviä pelejä ja taitaa GO käyttää samaa pelipohjaa Ingressin kanssa, kai? Enivei, mennääs sitten omiin mielipiteisiin, pitäkääs hatuista kiinni!

Aion esitellä kolme syytä, miksi JUURI MINÄ en pelaa Pokemon GO:ta - nämä ovat siis minun syitä, sulla saa olla omat syyt tai sä saat pelata - ihan sama mulle :D

1. AKUNKULUTUS

Juuh, tiedän kyllä powerbankkien sun muiden "härpäkkeiden" olemassaolon, se ei silti poista sitä tosiasiaa, että GPS-pohjaiset pelit vievät aivan s*atanasti akkua - Ingress eikä Shadow Citieskään ollut tässä poikkeus. Pelasin aikoinaan Shadowia vanhalla iPhone 3GS:lläni ja ai että, kun päivässä sai roikkua 1000 kertaa laturin nokassa.. Ostin juuri uuden luurin, iPhone 6S enkä ajatellut "raiskata" luurin akkua pelaamalla GO:ta. Mutta, heti jos tulisi jokin toinen tyyli pelata tätä, saattaisin jopa kokeilla.

2. AJANKULUMINEN

Ehkä akunkulumistakin suurempi haitta on ajankuluminen/ajanvaatiminen pelatakseen GO:ta.. Ei siinä mitään väärää ole, että lähtee lenkille ja samalla bongailee lähikapakan pusikoista Pikachua, mutta kun se perinteinen 30 minuutin iltalenkki ei riitä - tai ei riitä ainakaan nopeaan kehitykseen, varsinkaan jos lähiseudulta ei löyty Pokemoneja tai Pokestoppeja. Itselläni ainakin työt sun muut "haitat" painaa sen verran päälle, ettei pelaamiselle jäisikään montaa tuntia aikaa päivässä/illassa.

3. "EVVK"

Joskus junnuna katselin juu Pokemoneja aika paljonkin ja dikkailinkin niistä, en kuitenkaan dikannut niin paljoa, että olisin koskaan hankkinut Pokemon-pelejä - yhtäkään. Pokemonsarja ei koukuttanut minua niin pahasti, että olisin hankkinut Nintendon ja alkanut hakkaamaan Pokemonia.  En kiellä sitä, etteikö Pokemon ole ollut/ole edelleen kova juttu nuorisolla & vanhemmallakin ikäpolvella, itse en vaan koskaan päässyt kiinni.. Ylipäänsä koskan päässyt kiinni mihinkään tällaiseen juttun.. Sorry guys :D

Mutta, kuten mainitsin jo alussa, mua ei yhtään haittaa jos mun tutut & sukulaiset tai kuka vaan pelaa, ihan hauska seurata vierestä jos joku taitava näppäilee menemään/saa hyväCP:isiä pokeja napattua tuon tuosta. Mulle tosiaan suurin "pelko" on tuo, että peli raiskaisi mun akun ja se olisi sitten siinä..

Olen puhunut.. :D

#1 - Miksi et ole kirjoittanut?

Juuh, ajattelin - taas kerran - aloittaa uuden blogisarjan joka kantaa vanhan, "legendaarisen", blogisarjan tyyliä. Eli hästägi eteen, numero perään ja aiheesta poikkeava teksti perään. Lets do it.

Aattelin alottaa tämän(kin) sarjan niinki kliseisellä aiheella kun "Mikset oo kirjottanu?!?!",  kysymys jota jokainen vloggari ja bloggari varmasti kuulee - varsinkin suositumpana, jota itse en koe olevani. Toisaalta bloggauksesta tietämättömänä vois' kuvitella, että blogitekstin vääntää tuosta vaan ja että päivässä voi helposti julkasta monta tekstiä.. No, joku varmaan pystyy mut mä oon sitten kai erilaine tapaus.

Nimittäi mulle tuottaa toisinaa jo ongelmia keksiä/viittiä kirjoittaa edes tietyn väliajoin. Ja väkisinhä mä en kirjota, for real. Se ois sama kun koittasit väkisin olla paskassa parisuhteessa, silloin mikään ei toimi. Ollaan vaa olemisen ilosta eikä sitä iloakaan ole.

Mulla olis' tuolla luonnoksissa pari ihan ookoo vaiheessa olevaa tekstiä, joista vanhin on kirjotettu samana päivänä kun tää blogi julkastiin - oon sitä(ki) tekstiä muokannu miljoona yks kertaa mut tuntuu vaan, etten kehtaa julkasta sitä. Meinaan kun siinä mennään niin äärirajoille (vien tän äääääärirajoille woo-o...) että saattais tulla sanomista. Vaikka tän blogin tarkotuksena onkin sanoa asiat suoraan ja kaunistelematta, ihan kaikkea ei viitsi julkaista hyvän maun rajoissa.. Siitä päästäänkin isoimpaan aiheeseen, miksei kirjoituksia ole tullut..

Suurin syy itelle on kuitenkin se, etten oikeastaan tiedä mistä kirjoittaa & milloin? Toisaalta mä haluisin olla ns. 'elämäntapablogi' ja toisaalta mä haluaisin puhutella ja ottaa kantaa, olla siis kantaaottava blogi.. Kummassakin on hyvät & huonot puolensa. Elämäntapablogissa lukijoita voi vituttaa tietynlaine kirjoitustyyli & elämäntyyli ja kantaaottavassa blogissa on se paska puoli, jos kirjottaa väärin tai valehtelee.

Tässä huomataan tai ainaki huomaan eron bloggarien ja vloggarien välillä, on paljon helpompaa (ja no, siistimpää) puhua pälpättää kameralle pitkä tovi kun kirjottaa 700 riviä tekstiä. Juu, tais tulla aika sekava teksti mutta koittakaa saada selvää :)

Olis jees kuulla omia mielipiteitä "writer blockista" ja muutenki kirjottamisesta ja saapi ehdotella aiheita, mistä #2 kertoo.

Millainen on hyvä postaus?

Mikä ihmeellisintä, mua lähestytään usein kysymyksin; "millainen on sun mielestä hyvä blogipostaus? Miten hyvä blogipostaus syntyy?" ja pakko sanoa, olen otettu tällaisistä kysymyksistä - olenhan itsekin lähestulkoon amatööribloggaaja. No sitten, aattelin pitemmän aikaa ja mieleen juolahti että perkele, julkaisenpa tuon 'kateus'-postauksen perään jotain iloisempaa ja koska en tunnetusti keksinyt parempaa aihetta, päätin iskeä kiinni tähän aiheeseen. Pahoittelut, jos jotain suututtaa liian kova bloggaustahti - ei ole todellakaan yleistä minulta.

Hyvä postaus? No, äidinkielen maikalta kysyttynä hyvässä "postauksessa" olisi nämä seikat: aloitus, hyvin jaoteltu ja tarpeeksi selkeä lopetus - ja vitut. Hyvä postaus on omanlainen, uniikki (Rrrrähinä) ja helppolukuinen.

Mun miälestä sillä, että onko postauksessa 1 vai 100 kirosanaa, ei ole mitään tekemistä tekstin asiallisuuden kanssa. Jos haluutte olla "kirosanattomia" menkää sinne kouluun takasin lukemaan äidinkieltä. Kelatkaa ny, kuinka siistiä olis ollu tehä jotai matikantehtäviä jos laskut olis ollu jotai tällästä: "20 x 20, miten vitun paljon se on?"

Isot kirjaimet, pisteet, pilkut jnejne.. No joo, ehkä ne saa tekstin näyttämään kivalta mut sillä(kään) ei oo mitää tekemistä tekstin asiallisuuden kanssa. Sulta on voinu elämäs aikana mennä vaikka kuinka paljon hyvää tekstuuria ohi vaan sen takia, ku oot ajatellu: "tää jäbä ei käytä isoja kirjaimia.." c'moon pls.

Viimisin ja todellaki vähäsin; tekstin pituus. Kattokaa ny kui paljo p*skaa mäki oon jauhanu ku tän kaiken paasauksen ois voinu tiivistää 1 lauseesee..

#1 - Kateus

Aloittelen tässä näin uutta "blogisarjaa", jota kirjoittelen lähinnä perjantaisin jostain asiasta joka minua risoo. Joku, joka on pitempään lueskellut blogiani, voi ihmetellä - miten tämä eroaa muista postauksistani? Niinpä, ja sehän eroaa niin, että yleensä postauksissani jauhan niitä näitä ilman yhtä ja tiettyä aiheen tynkää ja loppujen lopuksi se on aika sekavaa, toimisi paremmin ehkä vloggailessa. Mutta, mennäänpä suoraan asiaan!

Aloitetaanpa tämä sarja asialla, joka varmasti joskus vaivaa yhtä jos toistakin; kateus. Asia, joka on yhtä pysyvä kuin Räsäsen kiellot. Asia, joka on yhtä arkipäiväinen kuin aamup*ska. Kyllä, tänään aion avautua kunnolla kateudesta ja kertoa suoran, oman mielipiteeni siitä, jos et kestä suoraa puhetta - älä lue enempää, jos olet kateellinen ihminen, älä lue enempää!

Mitä on kateus? Kateus on käytännössä mielentila, joka aiheutuu 99% varmuudella jonkun toisen paremmuudesta, menestyksestä tai vastaavasta. Mitä kateus aiheuttaa? Kateushan tunnetusti aiheuttaa vihaa, katkeruutta, kykenemättömyyttä sekä mitättömyyden tunnetta itsessään. Miksi olla kateellinen? Hyvä kysymys, vaikea vastaus. Jokainen ihminen - tahattomasti tai tahallisesti - on joskus kateellinen jollekin toiselle, alapuolella jaoittelen omasta mielestäni kateutta kolmeen kategoriaan.

1. Tavarakateus

Hmm.. Tavarakateus, ehkä tuo v*ttumaisin kateusmuoto mitä mielestäni löytyy. Jokainen - valehtelematta jokainen - on jossain elämänsä vaiheessa läpikäynyt tilanteen, jossa vastapuolella esiintyy tavarakateutta. Se, miten tavarakateus tulee ilmi on helppo huomata - se tulee v*ttuilun muodossa - aina. Ajattele tilanne, jossa ostat vaikkapa uuden iPhone 6+ 128gt:n muistilla ja ihan asiallisesti laitat siitä kuvan esimerkiksi Instagramiisi, ei mene kovin kauaa kun joku - aivan sama kuka - tulee aukomaan päätään siitä ja suoranaisesti v*ttuilemaan; "miks ostit tollasen, toihan on ihan p*ska ja kalliskin, oisit saanu samaan hintaan paljon parempia monta - ootko ihan idiootti?" niin tuttua, eikö?

Väittäisin että suurimmat kateudenaiheuttajat ovat juurikin uudet puhelimet, tietokoneet sekä autot - elektroniikka ja tekniikka siis yleisesti. Myönnän, olen nuorempana ollut joskus samanlainen ja ollut kavereille kateellinen esimerkiksi siitä, kuinka heillä on parempi pelikone tai vaikka vaan parempi peli, kuin minulla. Nyt, jälkeenpäin ja 'vanhempana sekä viisaampana' olen tajunnut sen, ettei kateuteen ollut mitään syytä - olen omistanut samoja asioita ja tajunnut, että eivät ne ole niin erikoisia kuin nuorempana ajattelin.

   2:  Asemakateus

Asemakateudella tarkoitan sitä, jos joku kaveri/tuttu on paremmassa 'asemassa' kuin sinä - riippumatta asiasta. Se voi tarkoittaa esimerkiksi parempaa työpaikkaa, parempaa pelipaikkaa tai ihan mitä vaan, missä joku toinen voi olla sinua korkeammalla. Esimerkiksi olet töissä samassa firmassa kuin kaverisi, ja jostain syystä kaverisi pääsee nopeammin parempaan asemaan firmassa kuin sinä - vaikka väität tehneesi (ja oletkin tehnyt) yhtä hyvin - ellet jopa paremmin - työsi. Silloin sitä väistämättä alkaa ajattelemaan, onko kaveri jotenkin johtajan lellikki tai vastaava - joskus voi olla niinkin, ikävä kyllä.

Asemakateuteen voisi luokitella myös peleissä olevan kateuden, joku muu mielestäsi pelaa paremmin kuin sinä ja näin ollen nousee nopeammin korkeammalle kuin itse olet, tällöin usein ajattelee käyttääkö kaverisi cheatteja (eli koodeja) tai huijaako muuten vaan - onko tuttua?

   3:  Kateus yleisesti

Viimeisimpänä, muttei vähäisinpänä; yleinen kateus. Kateus, jota ei voi luokitella asemakateudeksi tai tavarakateudeksi - ehkä, joissakin tapauksissa, kuitenkin pahin kateusmuoto on tämä. Tästä kateustavasta voisi jauhaa vaikka kuinka, koitan kuitenkin pysyä suhteellisen lyhyessä postauksessa joten kerron vain nopeasti.

Ihmiset, jotka ovat muusikkoja tai pyörivät musiikkipiireissä tietävät sen, kuinka osa artisteista/bändeistä on kateellisia muille. Se ilmenee useimmiten haukkumisella ja sillä, että sanotaan vain; "teidän/sun musiikki on paskaa ja mainstreamia". Ainakin räppipiireissä - tarkemmin suomiräppi - tätä esiintyy, jos joku artisti myy levyjä valtavasti ja tahkoaa keikkaa keikan perään, on hän auttamatta "massap*skaa" - joo, just. Eli, artisti joka on tehnyt kovaa duunia päivästä toiseen on siis p*skaa, toisin kuin artisti joka keikkailee ja tekee duunia musiikin eteen silloin tällöin, niinkö? Musta tuntuu, että stoppaan postauksen tähän.. Mutta, haluaisin kuulla kommentteja ja täten jätän muutaman kysymyksen teille.

1. Oletko ollut kateellinen ja jos olet, miksi?
2. Millaisia kateustiloja sinä tiedät (esim. tavarakateus etc.)
3. Onko kateus mielestäsi normaalia?

#Somevoima - onko sellaista?!

Jeesbox, pitkästä - pitkästä - helvetin pitkästä aikaa takaisin bloggaamassa! Syy on yksinkertainen; aika kului kaikkeen muuhun (niinku kaikki aina sanoo.. hihi). Mutta, asiasta kukkaruukkuun ja aloitetaanpa tämä postaus aiheella #SomeVoima.

Valitan jo nyt mahdollisia kirjoitusvirheitä ja sekavaa ulosantia - sorry.

Elikkäselikkäs, aloin tossa joku kuukaus' sitten miettimään miten menestyä/saada ns. 'mainetta' vloggarina että bloggarina? Tietysti ymmärrän sen, että bloggarina se vaatii enemmän - varmaan auttamatta yhteistyökumppania tai aktiivista mainostajakuntaa, jotka tietysti ovat hyvä asia - vloggarina tarvitset joko kiinnostavan aiheen, hyvät editoinnit, hauskat läpät tai sen suuren mainostajakunnan - eikös?

Entäs kaikki muu, Twitter? Instagram? Facebook? Missä vaiheessa on olennaista, että vloggarina tahi bloggarilla on joku edellämainituista - tai mieluiten kaikki? Jaksaako ihmiset seurata jotain 'perusbloggaria' monessa somessa ja pääasiassa jokaiseen tulee samat asiat? Mulla on henkilökohtainen Facebook ja löytyy jokunen 'tykkäys'-sivusto joka tehty jotain asiaa/aatetta ajatellen, mutta en omasta mielestäni tiedä kuuluuko bloggari/vloggari muualle kuin YouTubeen/Bloggeriin?

Entäs; onko bloggaajan tie auttamatta jossain vaiheessa vloggarina olo? Täytyykö auttamatta jossain vaiheessa 'päivittää' itseään ja ladella samoja jutskia kameran edessä?

Olisi mahtava kuulla, mitä olette mieltä - kommentteja tulemaan!

Mun mielestä VOL. 1

Hopsistakeikkaa ja terve muksut! Iso, paha Niksusetä päätti taas avata sanaisen arkkunsa ja kertoa mikä tällä hetkellä vituttaa - nimenomaan, eihän mulla ole muita purkamisaiheita kun vitutus ja ärsyyntyneisyys. No, ilonenkin osaan olla mutta se tunnetila vaatii kyllä vastapuolilta niin pirusti töitä että huhheijaa.

Aloitetaan siitä, että kirjoitan tätä tekstiä iPad Airillani joten erikoisempia efektejä tai kuvia ei tule - toisaalta, koskas niitä tulisikaan? Täytyy sanoa että tämä iPad on pilannut sosiaalisen elämäni oikeassa elämässä, tai onko mulla koskaan sellaista ollutkaan? Tuntuu että joka tilanteessa kun mahdollista, kaivan iPadin kassista ja jos en keksi parempaa tekemistä niin alan pelaamaan jotain ja sekös vie kaiken ajan - satun nimittäin pelaamaan sellaisia pelejä joihin jää väkisin koukkuun. 

Toinen, todennäköisesti tällä hetkellä eniten ärsytystä aiheuttava asia on se, että mulle tullaan sanomaan kuinka jokin asia tai kertomani juttu blogissani ei pidä täysin paikkaansa - mitä hittoa? Mä olen tietääkseni maininnut asiasta ja siitä, etten pyri tekemään tästä mitään asiapitoista blogia vaan kirjoitan asioista, jotka MUN MIELESTÄ ovat avautumisen arvoisia - huomaa painotus, en hae kirjoituksiini mistään koskaan mitään täysin faktapohjaa vaan kirjoitan oman tietotaitoni pohjalta - jos ei kelpaa, en pakota lukemaan. Tottakai otan mielelläni palautetta vastaan, mutta mun mielestä palautetta ei ole tämänkaltaiset asiat: "Sun blogis on täyttä paskaa", "Sä et tiedä yhtään mitä kirjoitat" tai paras "Onko sun elämäs noin huonoa?", huhhu oikeasti. Vaikka mä täällä blogissani jakaisin asioita jotka sattuu vituttamaan, tietääkseni se ei tarkoita sitä, ettei elämässäni ole hyviäkin asioita - en vain ole sellainen ihminen jolle on helpompaa jakaa hyviä asioita. Sama pätee kappaleissani, olen useasti kuullut sanottavan että kappaleideni ilmapiiri on angstista ja surullista, enkä kyllä kielläkään sitä. Olen vain todennut helpommaksi tavaksi jakaa asioita hieman surullisella sävyllä, unohtamatta kuitenkaan hyviä puolia.

Jos nyt jotain hyviä puolia täytyy sanoa, sanon vaikka sen että kouluhommat sujuu hyvin ja yksityiselämäni rullaa hyvällä painolla. Olen myös iloinen siitä, että musiikkiurani on lähdössä enso vuonna uuteen nousuun ja hienoja, isoja juttuja on tulossa.

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiasta, saatteko te paljon negatiivista palautetta ja miten puratte sitä?

Kuka Muu Muka?

Hellurei ja hellät tunteet, mukulat! Pitkästä aikaa bloggerin äärellä ja seuraava teksti sisältää enemmän kuin asiaa - tai sitten ei, who cares? Joka tapauksessa, elämä hymyilee ja koulu sujuu ja yksityiselämäkin rullaa, ei huolia siltä saralta. Halusin joka tapauksessa jakaa jotain kanssanne ja päätin löpistä niitä näitä nimittäin kuka muu muka tekee näin?

Aloitetaan vaikka musaprojektista, se on saanut uutta potkua siipiensä alle ja ensi vuonna panen isot rattaat pyörimään, tämä loppuvuosi vielä hiotaan kaikki loppusuoralle ja sitten tosiaan ensi vuonna niin sanotusti 'räjäytetään pankki'. Itsekin oikein innolla odotan kuinka pääsen puskemaan uutta materiaalia ulos!

Toinen mainittava on korvan venytysprojekti joka n. 2 vuoden jälkeen on 2 milliä vaille valmis, eli 20mm (2 senttiä), tätä venytysprojektia olen jo pienestä asti haaveillut ja vasta nyt, täysi-ikäisenä saanut sen "suoritettua", olen ylpeä itsestäni.

Jaah, mitäpä muuta? Kyselkää!