Mun mielestä VOL. 1

Hopsistakeikkaa ja terve muksut! Iso, paha Niksusetä päätti taas avata sanaisen arkkunsa ja kertoa mikä tällä hetkellä vituttaa - nimenomaan, eihän mulla ole muita purkamisaiheita kun vitutus ja ärsyyntyneisyys. No, ilonenkin osaan olla mutta se tunnetila vaatii kyllä vastapuolilta niin pirusti töitä että huhheijaa.

Aloitetaan siitä, että kirjoitan tätä tekstiä iPad Airillani joten erikoisempia efektejä tai kuvia ei tule - toisaalta, koskas niitä tulisikaan? Täytyy sanoa että tämä iPad on pilannut sosiaalisen elämäni oikeassa elämässä, tai onko mulla koskaan sellaista ollutkaan? Tuntuu että joka tilanteessa kun mahdollista, kaivan iPadin kassista ja jos en keksi parempaa tekemistä niin alan pelaamaan jotain ja sekös vie kaiken ajan - satun nimittäin pelaamaan sellaisia pelejä joihin jää väkisin koukkuun. 

Toinen, todennäköisesti tällä hetkellä eniten ärsytystä aiheuttava asia on se, että mulle tullaan sanomaan kuinka jokin asia tai kertomani juttu blogissani ei pidä täysin paikkaansa - mitä hittoa? Mä olen tietääkseni maininnut asiasta ja siitä, etten pyri tekemään tästä mitään asiapitoista blogia vaan kirjoitan asioista, jotka MUN MIELESTÄ ovat avautumisen arvoisia - huomaa painotus, en hae kirjoituksiini mistään koskaan mitään täysin faktapohjaa vaan kirjoitan oman tietotaitoni pohjalta - jos ei kelpaa, en pakota lukemaan. Tottakai otan mielelläni palautetta vastaan, mutta mun mielestä palautetta ei ole tämänkaltaiset asiat: "Sun blogis on täyttä paskaa", "Sä et tiedä yhtään mitä kirjoitat" tai paras "Onko sun elämäs noin huonoa?", huhhu oikeasti. Vaikka mä täällä blogissani jakaisin asioita jotka sattuu vituttamaan, tietääkseni se ei tarkoita sitä, ettei elämässäni ole hyviäkin asioita - en vain ole sellainen ihminen jolle on helpompaa jakaa hyviä asioita. Sama pätee kappaleissani, olen useasti kuullut sanottavan että kappaleideni ilmapiiri on angstista ja surullista, enkä kyllä kielläkään sitä. Olen vain todennut helpommaksi tavaksi jakaa asioita hieman surullisella sävyllä, unohtamatta kuitenkaan hyviä puolia.

Jos nyt jotain hyviä puolia täytyy sanoa, sanon vaikka sen että kouluhommat sujuu hyvin ja yksityiselämäni rullaa hyvällä painolla. Olen myös iloinen siitä, että musiikkiurani on lähdössä enso vuonna uuteen nousuun ja hienoja, isoja juttuja on tulossa.

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiasta, saatteko te paljon negatiivista palautetta ja miten puratte sitä?

Kuka Muu Muka?

Hellurei ja hellät tunteet, mukulat! Pitkästä aikaa bloggerin äärellä ja seuraava teksti sisältää enemmän kuin asiaa - tai sitten ei, who cares? Joka tapauksessa, elämä hymyilee ja koulu sujuu ja yksityiselämäkin rullaa, ei huolia siltä saralta. Halusin joka tapauksessa jakaa jotain kanssanne ja päätin löpistä niitä näitä nimittäin kuka muu muka tekee näin?

Aloitetaan vaikka musaprojektista, se on saanut uutta potkua siipiensä alle ja ensi vuonna panen isot rattaat pyörimään, tämä loppuvuosi vielä hiotaan kaikki loppusuoralle ja sitten tosiaan ensi vuonna niin sanotusti 'räjäytetään pankki'. Itsekin oikein innolla odotan kuinka pääsen puskemaan uutta materiaalia ulos!

Toinen mainittava on korvan venytysprojekti joka n. 2 vuoden jälkeen on 2 milliä vaille valmis, eli 20mm (2 senttiä), tätä venytysprojektia olen jo pienestä asti haaveillut ja vasta nyt, täysi-ikäisenä saanut sen "suoritettua", olen ylpeä itsestäni.

Jaah, mitäpä muuta? Kyselkää!