maanantai 24. marraskuuta 2014

Mun mielestä VOL. 1

Hopsistakeikkaa ja terve muksut! Iso, paha Niksusetä päätti taas avata sanaisen arkkunsa ja kertoa mikä tällä hetkellä vituttaa - nimenomaan, eihän mulla ole muita purkamisaiheita kun vitutus ja ärsyyntyneisyys. No, ilonenkin osaan olla mutta se tunnetila vaatii kyllä vastapuolilta niin pirusti töitä että huhheijaa.

Aloitetaan siitä, että kirjoitan tätä tekstiä iPad Airillani joten erikoisempia efektejä tai kuvia ei tule - toisaalta, koskas niitä tulisikaan? Täytyy sanoa että tämä iPad on pilannut sosiaalisen elämäni oikeassa elämässä, tai onko mulla koskaan sellaista ollutkaan? Tuntuu että joka tilanteessa kun mahdollista, kaivan iPadin kassista ja jos en keksi parempaa tekemistä niin alan pelaamaan jotain ja sekös vie kaiken ajan - satun nimittäin pelaamaan sellaisia pelejä joihin jää väkisin koukkuun. 

Toinen, todennäköisesti tällä hetkellä eniten ärsytystä aiheuttava asia on se, että mulle tullaan sanomaan kuinka jokin asia tai kertomani juttu blogissani ei pidä täysin paikkaansa - mitä hittoa? Mä olen tietääkseni maininnut asiasta ja siitä, etten pyri tekemään tästä mitään asiapitoista blogia vaan kirjoitan asioista, jotka MUN MIELESTÄ ovat avautumisen arvoisia - huomaa painotus, en hae kirjoituksiini mistään koskaan mitään täysin faktapohjaa vaan kirjoitan oman tietotaitoni pohjalta - jos ei kelpaa, en pakota lukemaan. Tottakai otan mielelläni palautetta vastaan, mutta mun mielestä palautetta ei ole tämänkaltaiset asiat: "Sun blogis on täyttä paskaa", "Sä et tiedä yhtään mitä kirjoitat" tai paras "Onko sun elämäs noin huonoa?", huhhu oikeasti. Vaikka mä täällä blogissani jakaisin asioita jotka sattuu vituttamaan, tietääkseni se ei tarkoita sitä, ettei elämässäni ole hyviäkin asioita - en vain ole sellainen ihminen jolle on helpompaa jakaa hyviä asioita. Sama pätee kappaleissani, olen useasti kuullut sanottavan että kappaleideni ilmapiiri on angstista ja surullista, enkä kyllä kielläkään sitä. Olen vain todennut helpommaksi tavaksi jakaa asioita hieman surullisella sävyllä, unohtamatta kuitenkaan hyviä puolia.

Jos nyt jotain hyviä puolia täytyy sanoa, sanon vaikka sen että kouluhommat sujuu hyvin ja yksityiselämäni rullaa hyvällä painolla. Olen myös iloinen siitä, että musiikkiurani on lähdössä enso vuonna uuteen nousuun ja hienoja, isoja juttuja on tulossa.

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiasta, saatteko te paljon negatiivista palautetta ja miten puratte sitä?

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kuka Muu Muka?

Hellurei ja hellät tunteet, mukulat! Pitkästä aikaa bloggerin äärellä ja seuraava teksti sisältää enemmän kuin asiaa - tai sitten ei, who cares? Joka tapauksessa, elämä hymyilee ja koulu sujuu ja yksityiselämäkin rullaa, ei huolia siltä saralta. Halusin joka tapauksessa jakaa jotain kanssanne ja päätin löpistä niitä näitä nimittäin kuka muu muka tekee näin?

Aloitetaan vaikka musaprojektista, se on saanut uutta potkua siipiensä alle ja ensi vuonna panen isot rattaat pyörimään, tämä loppuvuosi vielä hiotaan kaikki loppusuoralle ja sitten tosiaan ensi vuonna niin sanotusti 'räjäytetään pankki'. Itsekin oikein innolla odotan kuinka pääsen puskemaan uutta materiaalia ulos!

Toinen mainittava on korvan venytysprojekti joka n. 2 vuoden jälkeen on 2 milliä vaille valmis, eli 20mm (2 senttiä), tätä venytysprojektia olen jo pienestä asti haaveillut ja vasta nyt, täysi-ikäisenä saanut sen "suoritettua", olen ylpeä itsestäni.

Jaah, mitäpä muuta? Kyselkää!

tiistai 7. lokakuuta 2014

#MYSELF

Hyvää päivää rakkaat (ja vähemmän rakkaat) lukijani! Olen jälleen palannut - pitkästä aikaa - blogimaailmaan ja Nollakolme on herätetty henkiin pitkän kesän jälkeen! Älkää huoliko, asenne - ikävä kyllä - ei ole muuttunut ja aion edelleen pysyä yhtä kriittisenä kaikkea ja kaikkia vastaan. Hauskaa tulee olemaan - ainakin minulla - ja jatkossa tekstiä tulen suoltamaan väh. 1 kerta / viikko, halusiteppa tai ei.

Mitäs minulle kuuluu? Hmm.. opiskelut rullaa ja yksityinen elämäkin siinä sivussa. Rahaa ei paljoa ole vaan eipä tuo haittaa, oppii pärjäämään vähällä. Ajattelinpa nyt teidät päästää vähän helpommalla enkä kirjoittele pitkiä litanioita tekstiä vaan aloitan sen ensi kerralla!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Suomen tunnetuin bloggari.. tai ei?

Hmm.. Tätä mä olen pitkään miettinyt, voiko yksinkertaisesti jauhamalla blogissa jollain lailla menestyä? Ei, en tarkoita tällä sitä, että mainostaa tuotteita ja sitä kautta tienaa, ei ei ei. Vaan tarkoitan, voiko pelkällä kirjoittamisella jollain tasolla menestyä? Rahallisesti, julkisuudella tms..? En tiedä.

Mä oon miettinyt myös, jos voi - millaista se olisi? Miltä tuntuisi jos omaa blogia luettaisiin vaikkapa 10.000 kertaa päivässä ja seuraajia olisi vaikka 500.000, olisko se siistiä? Oisko se siistiä, että sua tultas kadulla repimään hihasta ja pyytämään nimmaria ja sua kutsuttas Bloggari-Niksuksi, esimerkiksi?

Hmm.. Joo, olishan se siistiä että kirjoituksilla olis lukijakuntaa - mut toisaalta, edesauttaako tunnettu blogi saamaan esimerkiksi työpaikkaa, harrastusta tms.?

Tässä teille lukijoille lista kysymyksiä, voitte vastata joko tänne, Facebookkiin tai Ask.fm:iin!

1. Voiko pelkällä bloggaamisella (EI vlogeilla) menestyä?
a. rahallisesti?
b. tunnettavuudella?
c. jotenkin muuten?

2. Miltä blogin avulla saatu maine tuntuisi SINUSTA?

3. Mitä mieltä olet, onko tällä hetkellä tunnetut bloggarit rikkaampia TAI elämäniloisempia kuin me, tavalliset tallaajat?

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

#KutsuMua

Koulukiusaaminen - tai kiusaaminen ylipäänsä - on aivan perseestä, eikä asiaa muuta sen muoto, olkoon fyysistä tai sanallista - kumpikin sattuu. Minä tiedän sen ja moni muu tietää sen, minä olen kokenut kumpaakin ja niin on moni muukin - kasvattiko se meitä ihmisinä? Kasvattiko se kiusaajia ihmisinä? Jaa-a.

Joka tapauksessa kiusaaminen pitäisi saada loppumaan, pitäisi. Miksikö sanoin pitäisi, miksikö en sanonut että kiusaamisen pitää loppua? Koska sitä ei pystytä lopettamaan, sitä en pysty minä etkä edes sinä lopettamaan - halusit tai et, kiusaaminen on periaatteessa yhtä vanha asia kuin elämä - sitä on ollut aina ja mikä pahinta, sitä tulee olemaan aina.

Kukaan tai mikään voima tai taho - poliisi, lääkäri, opettaja, nuoriso-ohjaaja - ei pysty lopettamaan kiusaamista mutta pystyy ennaltaehkäisemään, joka sekin on jo paljon. Jos infoamalla saadaan 100 kiusaajasta karsittua pois 50, tällöin kiusaamiselta välttyy 50 ihmistä - pikku hiljaa siis. Vaan ei se aina niin mene.

Harmi vain, siinä vaiheessa kun kiusaaja ei tajua kiusaavansa - esimerkiksi vittuilu, pieni töniminen, suunsoitto ja 'leikkimielinen' haukkuminen voivat jonkun mielestä olla pahoja asioita ja pahimmillaan aiheuttaa esimerkiksi traumoja - vaikkei kiusattu sitä näyttäisi. Sama pätee myös "tietoisessa" kiusaamisessa, kiusattu koulupäivän ajan yrittää olla normaali ja BOOM, kotiin päästessä räjähtää valtavaan itkuun ja käpertyy omaan sänkyynsä - sitäkö me halutaan? Sitäkö kiusaajat haluavat? Miksi?

maanantai 11. elokuuta 2014

Takas Ekaa Kertaa!

Huhhei, siitä onkin liian pitkä aika kun viimeksi tänne kirjoitin, joten nyt on tehtävä asiaan muutos - uusi blogiteksti. Jos jotain kiinnostaa, mihin mun aikani on kulunut - olen haaveillut jo liikaa ja rakennellut pilvilinnoja siitä, kuinka jonain päivänä voisin olla yksi Suomen tunnetuimmista bloggareista, eli yhtä arvostettu kuin vloggarit - hehe. Vaan, jos tahti ja tekstin taso pysyy yhtä paskana, ei toivoakaan - ei todellakaan.

Mutta, ennen kuin itsesääli tarttuu liikaa - kerronpa vähän kuulumisia. Aloitetaan vaikka siitä, että 10.7 tosiaan astuin täysi-ikäisyyden porteista sisään, ja spoilerina teille, ala-ikäisille lukijoille, se ei oikeasti tunnu yhtään erilaiselta - ei se, että saat kaupasta ulos melkein mitä vaan eikä sekään, että pääset ravintoloihin. OK, aluksi se oli hemmetin hienoa ja hauskaa - innostus laantui mitä kolmessa tai neljässä päivässä, että repikääs siitä.

No mitäpä muuta tässä unentokkurassa voisi kertoa.. hmm.. Aivan, aloitin 5.8 Nuoriso- ja Vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon Koulutuskeskus Salpauksessa, Lahessa. Huomioikaa Lahessa, ei Lahdessa.. Heh, fiksut tajuaa. Enivei, mahtavaa porukkaa ja heti ensimmäisenä päivänä sain uusia kavereita - paljon. Taitaapi jokunen luokkalainen asua myös ihan naapuritaloissa..

Palaan asiaan pian, virkeämpänä. Nyt - öitä!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Nollakolmosen Palauteboxi vol. 1

Heissan jälleen, pitkästä aikaa. Ajattelin nyt koota kaikki kommentit sekä vastaukset yhteen postaukseen - jotta muutkin kuin asianomaiset näkevät ne, ei ainakaan tähän mennessä ole vielä tullut sellaista palautetta mihin en haluaisi vastata. No, pidemmittä puheitta - LETS DO IT!


”täytyy sanoa että vaikuttaa hyvältä! itseäni kiinnostaa musiikki älyttömästi ja haaveena tehdä edes yksi biisi alusta loppuun vaan en oo vielä onnistunut.. ja harvoin löytyy nykyään tän teinimassa blogeilun seasta oikeesti mielenkiintosia blogeja ja odotan innolla miten tämä blogi lähtee käyntiin. Tykkäsin aloituksesta kovasti!”

Oikein paljon kiitoksia. Kyllä vain, yritän erottua siitä teinimassasta (toivottavasti erotun jatkossakin), enkä toistaiseksi aio lähteä mukaan videoblogi-hommiin, ellei sitten musiikkivideoita tai jollain tavalla musiikkiin kytkeytyneitä ideoita synny - siihen asti, kuten nytkin, mennään tekstiversiona. Oikein mahtava myös kuulla jos tekstini tosiaan on mielenkiintoista, se antaa lisäpuhtia tehdä tätä lisää - rehellisesti sanottuna, luulin blogini olleen floppi.

"Kiva blogi jota ainaki ite tykkäsin lukea!”

Toivottavasti tykkäät lukea jatkossakin - hehe. Ei vaineskaan, kiitoksia kovin! Lupaan kyllä käydä sinunkin blogissasi pyörähtämässä aina silloin tällöin - Peace! 

"Hyvältä vaikuttaa! :) rohkeasti vaan uutta tekstiä, hyvin kirjoitat. Bloggaamisesta ei kannata turhaa stressiä ettei siitä tuu sitä kuuluisaa pakkopullaa.. Nimim. Kokemusta on! Kirjoittaa sillon kun siltä tuntuu - vaikka sitten kerran vuodessa :D”

Kouluruotsi oli pakkopullaa, mikään muu ei todellakaan voi yltää samalle - paitsi jatko-opinnon pakkoruotsi.. Ei vaan, kiitosta vain! En mä näe tarpeelliseksi stressata asioista joita kirjoitan, katsos kun kirjoittaa rehellisesti - mitäs siinä on stressattavaa? Heh, mutta jees - yritän kyllä kirjoittaa useammin kuin kerran vuodessa.

"Hyvää ja sujuvaa tekstiä! :) Good!"

No mitäs muuta voi olettaa, kun on muusikko ja äidinkieli Suomi? Heh, no ei kai. Kiitosta vain - aluksi tosiaan pelottikin "mitäs jos kukaan ei tajua??" - mutta hyvä kuulla että tekstiäni ymmärretään! Thanks!

"Aivan mahtava postaus :D Oon ajatellu just samalla tavalla, että Suomalaiset ei tunnu olevan ikinä mihinkään tyytyväisiä, aina valitetaan kaikesta mahdollisesta :) Muutenkin mukavan oloinen blogi sulla, kirjoitat tosi koukuttavasti, ja sen takia sulta jaksaa lukea pitkiäkin tekstejä :)"

Suomalaiset ovat idiootteja - no eikä olla. Hyvä että 'sieluntovereitakin' löytyy Blogger-maailmasta(kin), niitä löytyy nimittäin paljon IRL-elämästäkin - hyvä vai huono, päättäköön Herra sen? Mutta kiitos, olenkin vähän viekas kirjoittaja ja niin - koukuttava!

"Jotenki tosi harvoin näkee tän tyylisiä musablogeja, mutta tää sai kyllä oikeesti kiinnostumaan! Sulla on kyllä niin asenne kohillaan, ei voi ku ihailla. Hyvältä kuulosti muuten sun biisit Mikserissä. Jään seuraamaan. :)"

Asenneongelma mulla lähinnä lienee - no ei, ei kai. Kiitos, todella mahtava kuulla että biisit natsaa - omasta mielestäni ne ovat suoraan sanottuna ihan paskoja - khehe. No, uutta tulee! KIITOS!



PSST. Seuratkaa Facebookissa: http://www.facebook.com/weevirallinen ja Instagramissa @Peruswee