perjantai 22. toukokuuta 2015

#1 - Kateus

Aloittelen tässä näin uutta "blogisarjaa", jota kirjoittelen lähinnä perjantaisin jostain asiasta joka minua risoo. Joku, joka on pitempään lueskellut blogiani, voi ihmetellä - miten tämä eroaa muista postauksistani? Niinpä, ja sehän eroaa niin, että yleensä postauksissani jauhan niitä näitä ilman yhtä ja tiettyä aiheen tynkää ja loppujen lopuksi se on aika sekavaa, toimisi paremmin ehkä vloggailessa. Mutta, mennäänpä suoraan asiaan!

Aloitetaanpa tämä sarja asialla, joka varmasti joskus vaivaa yhtä jos toistakin; kateus. Asia, joka on yhtä pysyvä kuin Räsäsen kiellot. Asia, joka on yhtä arkipäiväinen kuin aamup*ska. Kyllä, tänään aion avautua kunnolla kateudesta ja kertoa suoran, oman mielipiteeni siitä, jos et kestä suoraa puhetta - älä lue enempää, jos olet kateellinen ihminen, älä lue enempää!

Mitä on kateus? Kateus on käytännössä mielentila, joka aiheutuu 99% varmuudella jonkun toisen paremmuudesta, menestyksestä tai vastaavasta. Mitä kateus aiheuttaa? Kateushan tunnetusti aiheuttaa vihaa, katkeruutta, kykenemättömyyttä sekä mitättömyyden tunnetta itsessään. Miksi olla kateellinen? Hyvä kysymys, vaikea vastaus. Jokainen ihminen - tahattomasti tai tahallisesti - on joskus kateellinen jollekin toiselle, alapuolella jaoittelen omasta mielestäni kateutta kolmeen kategoriaan.



  1. Tavarakateus
Hmm.. Tavarakateus, ehkä tuo v*ttumaisin kateusmuoto mitä mielestäni löytyy. Jokainen - valehtelematta jokainen - on jossain elämänsä vaiheessa läpikäynyt tilanteen, jossa vastapuolella esiintyy tavarakateutta. Se, miten tavarakateus tulee ilmi on helppo huomata - se tulee v*ttuilun muodossa - aina. Ajattele tilanne, jossa ostat vaikkapa uuden iPhone 6+ 128gt:n muistilla ja ihan asiallisesti laitat siitä kuvan esimerkiksi Instagramiisi, ei mene kovin kauaa kun joku - aivan sama kuka - tulee aukomaan päätään siitä ja suoranaisesti v*ttuilemaan; "miks ostit tollasen, toihan on ihan p*ska ja kalliskin, oisit saanu samaan hintaan paljon parempia monta - ootko ihan idiootti?" niin tuttua, eikö?

Väittäisin että suurimmat kateudenaiheuttajat ovat juurikin uudet puhelimet, tietokoneet sekä autot - elektroniikka ja tekniikka siis yleisesti. Myönnän, olen nuorempana ollut joskus samanlainen ja ollut kavereille kateellinen esimerkiksi siitä, kuinka heillä on parempi pelikone tai vaikka vaan parempi peli, kuin minulla. Nyt, jälkeenpäin ja 'vanhempana sekä viisaampana' olen tajunnut sen, ettei kateuteen ollut mitään syytä - olen omistanut samoja asioita ja tajunnut, että eivät ne ole niin erikoisia kuin nuorempana ajattelin.

   2:  Asemakateus

Asemakateudella tarkoitan sitä, jos joku kaveri/tuttu on paremmassa 'asemassa' kuin sinä - riippumatta asiasta. Se voi tarkoittaa esimerkiksi parempaa työpaikkaa, parempaa pelipaikkaa tai ihan mitä vaan, missä joku toinen voi olla sinua korkeammalla. Esimerkiksi olet töissä samassa firmassa kuin kaverisi, ja jostain syystä kaverisi pääsee nopeammin parempaan asemaan firmassa kuin sinä - vaikka väität tehneesi (ja oletkin tehnyt) yhtä hyvin - ellet jopa paremmin - työsi. Silloin sitä väistämättä alkaa ajattelemaan, onko kaveri jotenkin johtajan lellikki tai vastaava - joskus voi olla niinkin, ikävä kyllä.

Asemakateuteen voisi luokitella myös peleissä olevan kateuden, joku muu mielestäsi pelaa paremmin kuin sinä ja näin ollen nousee nopeammin korkeammalle kuin itse olet, tällöin usein ajattelee käyttääkö kaverisi cheatteja (eli koodeja) tai huijaako muuten vaan - onko tuttua?

   3:  Kateus yleisesti

Viimeisimpänä, muttei vähäisinpänä; yleinen kateus. Kateus, jota ei voi luokitella asemakateudeksi tai tavarakateudeksi - ehkä, joissakin tapauksissa, kuitenkin pahin kateusmuoto on tämä. Tästä kateustavasta voisi jauhaa vaikka kuinka, koitan kuitenkin pysyä suhteellisen lyhyessä postauksessa joten kerron vain nopeasti.

Ihmiset, jotka ovat muusikkoja tai pyörivät musiikkipiireissä tietävät sen, kuinka osa artisteista/bändeistä on kateellisia muille. Se ilmenee useimmiten haukkumisella ja sillä, että sanotaan vain; "teidän/sun musiikki on paskaa ja mainstreamia". Ainakin räppipiireissä - tarkemmin suomiräppi - tätä esiintyy, jos joku artisti myy levyjä valtavasti ja tahkoaa keikkaa keikan perään, on hän auttamatta "massap*skaa" - joo, just. Eli, artisti joka on tehnyt kovaa duunia päivästä toiseen on siis p*skaa, toisin kuin artisti joka keikkailee ja tekee duunia musiikin eteen silloin tällöin, niinkö? Musta tuntuu, että stoppaan postauksen tähän.. Mutta, haluaisin kuulla kommentteja ja täten jätän muutaman kysymyksen teille.

  1. Oletko ollut kateellinen ja jos olet, miksi?
  2. Millaisia kateustiloja sinä tiedät (esim. tavarakateus etc.)
  3. Onko kateus mielestäsi normaalia?

torstai 21. toukokuuta 2015

#Somevoima - onko sellaista?!

Jeesbox, pitkästä - pitkästä - helvetin pitkästä aikaa takaisin bloggaamassa! Syy on yksinkertainen; aika kului kaikkeen muuhun (niinku kaikki aina sanoo.. hihi). Mutta, asiasta kukkaruukkuun ja aloitetaanpa tämä postaus aiheella #SomeVoima.

Valitan jo nyt mahdollisia kirjoitusvirheitä ja sekavaa ulosantia - sorry.

Elikkäselikkäs, aloin tossa joku kuukaus' sitten miettimään miten menestyä/saada ns. 'mainetta' vloggarina että bloggarina? Tietysti ymmärrän sen, että bloggarina se vaatii enemmän - varmaan auttamatta yhteistyökumppania tai aktiivista mainostajakuntaa, jotka tietysti ovat hyvä asia - vloggarina tarvitset joko kiinnostavan aiheen, hyvät editoinnit, hauskat läpät tai sen suuren mainostajakunnan - eikös?

Entäs kaikki muu, Twitter? Instagram? Facebook? Missä vaiheessa on olennaista, että vloggarina tahi bloggarilla on joku edellämainituista - tai mieluiten kaikki? Jaksaako ihmiset seurata jotain 'perusbloggaria' monessa somessa ja pääasiassa jokaiseen tulee samat asiat? Mulla on henkilökohtainen Facebook ja löytyy jokunen 'tykkäys'-sivusto joka tehty jotain asiaa/aatetta ajatellen, mutta en omasta mielestäni tiedä kuuluuko bloggari/vloggari muualle kuin YouTubeen/Bloggeriin?

Entäs; onko bloggaajan tie auttamatta jossain vaiheessa vloggarina olo? Täytyykö auttamatta jossain vaiheessa 'päivittää' itseään ja ladella samoja jutskia kameran edessä?

Olisi mahtava kuulla, mitä olette mieltä - kommentteja tulemaan!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Mun mielestä VOL. 1

Hopsistakeikkaa ja terve muksut! Iso, paha Niksusetä päätti taas avata sanaisen arkkunsa ja kertoa mikä tällä hetkellä vituttaa - nimenomaan, eihän mulla ole muita purkamisaiheita kun vitutus ja ärsyyntyneisyys. No, ilonenkin osaan olla mutta se tunnetila vaatii kyllä vastapuolilta niin pirusti töitä että huhheijaa.

Aloitetaan siitä, että kirjoitan tätä tekstiä iPad Airillani joten erikoisempia efektejä tai kuvia ei tule - toisaalta, koskas niitä tulisikaan? Täytyy sanoa että tämä iPad on pilannut sosiaalisen elämäni oikeassa elämässä, tai onko mulla koskaan sellaista ollutkaan? Tuntuu että joka tilanteessa kun mahdollista, kaivan iPadin kassista ja jos en keksi parempaa tekemistä niin alan pelaamaan jotain ja sekös vie kaiken ajan - satun nimittäin pelaamaan sellaisia pelejä joihin jää väkisin koukkuun. 

Toinen, todennäköisesti tällä hetkellä eniten ärsytystä aiheuttava asia on se, että mulle tullaan sanomaan kuinka jokin asia tai kertomani juttu blogissani ei pidä täysin paikkaansa - mitä hittoa? Mä olen tietääkseni maininnut asiasta ja siitä, etten pyri tekemään tästä mitään asiapitoista blogia vaan kirjoitan asioista, jotka MUN MIELESTÄ ovat avautumisen arvoisia - huomaa painotus, en hae kirjoituksiini mistään koskaan mitään täysin faktapohjaa vaan kirjoitan oman tietotaitoni pohjalta - jos ei kelpaa, en pakota lukemaan. Tottakai otan mielelläni palautetta vastaan, mutta mun mielestä palautetta ei ole tämänkaltaiset asiat: "Sun blogis on täyttä paskaa", "Sä et tiedä yhtään mitä kirjoitat" tai paras "Onko sun elämäs noin huonoa?", huhhu oikeasti. Vaikka mä täällä blogissani jakaisin asioita jotka sattuu vituttamaan, tietääkseni se ei tarkoita sitä, ettei elämässäni ole hyviäkin asioita - en vain ole sellainen ihminen jolle on helpompaa jakaa hyviä asioita. Sama pätee kappaleissani, olen useasti kuullut sanottavan että kappaleideni ilmapiiri on angstista ja surullista, enkä kyllä kielläkään sitä. Olen vain todennut helpommaksi tavaksi jakaa asioita hieman surullisella sävyllä, unohtamatta kuitenkaan hyviä puolia.

Jos nyt jotain hyviä puolia täytyy sanoa, sanon vaikka sen että kouluhommat sujuu hyvin ja yksityiselämäni rullaa hyvällä painolla. Olen myös iloinen siitä, että musiikkiurani on lähdössä enso vuonna uuteen nousuun ja hienoja, isoja juttuja on tulossa.

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne asiasta, saatteko te paljon negatiivista palautetta ja miten puratte sitä?

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kuka Muu Muka?

Hellurei ja hellät tunteet, mukulat! Pitkästä aikaa bloggerin äärellä ja seuraava teksti sisältää enemmän kuin asiaa - tai sitten ei, who cares? Joka tapauksessa, elämä hymyilee ja koulu sujuu ja yksityiselämäkin rullaa, ei huolia siltä saralta. Halusin joka tapauksessa jakaa jotain kanssanne ja päätin löpistä niitä näitä nimittäin kuka muu muka tekee näin?

Aloitetaan vaikka musaprojektista, se on saanut uutta potkua siipiensä alle ja ensi vuonna panen isot rattaat pyörimään, tämä loppuvuosi vielä hiotaan kaikki loppusuoralle ja sitten tosiaan ensi vuonna niin sanotusti 'räjäytetään pankki'. Itsekin oikein innolla odotan kuinka pääsen puskemaan uutta materiaalia ulos!

Toinen mainittava on korvan venytysprojekti joka n. 2 vuoden jälkeen on 2 milliä vaille valmis, eli 20mm (2 senttiä), tätä venytysprojektia olen jo pienestä asti haaveillut ja vasta nyt, täysi-ikäisenä saanut sen "suoritettua", olen ylpeä itsestäni.

Jaah, mitäpä muuta? Kyselkää!

tiistai 7. lokakuuta 2014

#MYSELF

Hyvää päivää rakkaat (ja vähemmän rakkaat) lukijani! Olen jälleen palannut - pitkästä aikaa - blogimaailmaan ja Nollakolme on herätetty henkiin pitkän kesän jälkeen! Älkää huoliko, asenne - ikävä kyllä - ei ole muuttunut ja aion edelleen pysyä yhtä kriittisenä kaikkea ja kaikkia vastaan. Hauskaa tulee olemaan - ainakin minulla - ja jatkossa tekstiä tulen suoltamaan väh. 1 kerta / viikko, halusiteppa tai ei.

Mitäs minulle kuuluu? Hmm.. opiskelut rullaa ja yksityinen elämäkin siinä sivussa. Rahaa ei paljoa ole vaan eipä tuo haittaa, oppii pärjäämään vähällä. Ajattelinpa nyt teidät päästää vähän helpommalla enkä kirjoittele pitkiä litanioita tekstiä vaan aloitan sen ensi kerralla!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Suomen tunnetuin bloggari.. tai ei?

Hmm.. Tätä mä olen pitkään miettinyt, voiko yksinkertaisesti jauhamalla blogissa jollain lailla menestyä? Ei, en tarkoita tällä sitä, että mainostaa tuotteita ja sitä kautta tienaa, ei ei ei. Vaan tarkoitan, voiko pelkällä kirjoittamisella jollain tasolla menestyä? Rahallisesti, julkisuudella tms..? En tiedä.

Mä oon miettinyt myös, jos voi - millaista se olisi? Miltä tuntuisi jos omaa blogia luettaisiin vaikkapa 10.000 kertaa päivässä ja seuraajia olisi vaikka 500.000, olisko se siistiä? Oisko se siistiä, että sua tultas kadulla repimään hihasta ja pyytämään nimmaria ja sua kutsuttas Bloggari-Niksuksi, esimerkiksi?

Hmm.. Joo, olishan se siistiä että kirjoituksilla olis lukijakuntaa - mut toisaalta, edesauttaako tunnettu blogi saamaan esimerkiksi työpaikkaa, harrastusta tms.?

Tässä teille lukijoille lista kysymyksiä, voitte vastata joko tänne, Facebookkiin tai Ask.fm:iin!

1. Voiko pelkällä bloggaamisella (EI vlogeilla) menestyä?
a. rahallisesti?
b. tunnettavuudella?
c. jotenkin muuten?

2. Miltä blogin avulla saatu maine tuntuisi SINUSTA?

3. Mitä mieltä olet, onko tällä hetkellä tunnetut bloggarit rikkaampia TAI elämäniloisempia kuin me, tavalliset tallaajat?

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

#KutsuMua

Koulukiusaaminen - tai kiusaaminen ylipäänsä - on aivan perseestä, eikä asiaa muuta sen muoto, olkoon fyysistä tai sanallista - kumpikin sattuu. Minä tiedän sen ja moni muu tietää sen, minä olen kokenut kumpaakin ja niin on moni muukin - kasvattiko se meitä ihmisinä? Kasvattiko se kiusaajia ihmisinä? Jaa-a.

Joka tapauksessa kiusaaminen pitäisi saada loppumaan, pitäisi. Miksikö sanoin pitäisi, miksikö en sanonut että kiusaamisen pitää loppua? Koska sitä ei pystytä lopettamaan, sitä en pysty minä etkä edes sinä lopettamaan - halusit tai et, kiusaaminen on periaatteessa yhtä vanha asia kuin elämä - sitä on ollut aina ja mikä pahinta, sitä tulee olemaan aina.

Kukaan tai mikään voima tai taho - poliisi, lääkäri, opettaja, nuoriso-ohjaaja - ei pysty lopettamaan kiusaamista mutta pystyy ennaltaehkäisemään, joka sekin on jo paljon. Jos infoamalla saadaan 100 kiusaajasta karsittua pois 50, tällöin kiusaamiselta välttyy 50 ihmistä - pikku hiljaa siis. Vaan ei se aina niin mene.

Harmi vain, siinä vaiheessa kun kiusaaja ei tajua kiusaavansa - esimerkiksi vittuilu, pieni töniminen, suunsoitto ja 'leikkimielinen' haukkuminen voivat jonkun mielestä olla pahoja asioita ja pahimmillaan aiheuttaa esimerkiksi traumoja - vaikkei kiusattu sitä näyttäisi. Sama pätee myös "tietoisessa" kiusaamisessa, kiusattu koulupäivän ajan yrittää olla normaali ja BOOM, kotiin päästessä räjähtää valtavaan itkuun ja käpertyy omaan sänkyynsä - sitäkö me halutaan? Sitäkö kiusaajat haluavat? Miksi?